Suurkuha kiinni, mutta kuinkas kävikään...

Suurkuha kiinni, mutta kuinkas kävikään...

Tässä blogikirjoituksessa ei ole kalakuvaa, ja siihen on syynsä. Viikonloppuna savumuikun värisessä Jointedissa oli kiinni niin iso kuha, etten ole moista nähnyt. Ehkä juuri tuollaisten vonkaleiden takia herkimmät tyypit karttavat järvessä uimista. 

Latasin saunan kiukaan tulipesän täyteen puita. Se lämpenisi sillä aikaa, kun kävisin heittämässä muutaman kerran kaislikon reunassa. Ulkona oli jo pimeää.

Soudin samalle paikalle, josta olin saanut kuhan pari viikkoa sitten. Otsalampulla kalastaminen oli yllättävän kätevää ja näin hyvin, mihin halusin heittoni kohdistaa. Heti toisella heitolla tärppäsi. Aloin kelata hiljalleen ja ajattelin, että tuleepas helposti  tämä olisi vain pieni hauki. Pian kala osui otsalamppuni valokiilaan ja siinä vaiheessa säpsähdin. Uistimessa oli kiinni valtava kuha! Sen tumma, pintaa viiltävä selkäevä oli loputon. Kuulamainen silmä kiilsi valkoisena valon osuessa siihen.

Samalla hetkellä kuha tempaisi itsensä veneen alle, veti siimaa mukanaan niin että surina vaan kävi. Muutaman minuutin jälkeen se nousi taas pintaan, aivan veneen vierelle. Yritin ujuttaa haavin sen alle, mutta verkkoon mahtui vain murto-osa kalanrötkäleestä. Pian se potkaisi itsensä takaisin syvyyksiin.

Tovin väsytyksen jälkeen kuha nousi taas pintaan ja aloin ujuttaa haavia uudestaan sen alle. Kala tempaisi voimakkaasti ja samalla veto loppui kuin tyhjään. Siima singahti kohti taivasta. Perukkeen lukko oli pettänyt, ja niin pääsivät karkuun sekä uistin että suurkuha.

Koko illan oli aika tyhjä olo. Sosiaalisessa mediassa spekuloitiin, miten peruke voi muka pettää? Kyseessä oli vanha peruke pienellä lukolla ja tarkemmin katseltuna lukon väkänen oli varsin vaatimaton. Tai ehkä kala potkaisi lukon veneen kylkeen ja lukko aukesi iskun voimasta? Siitä olen kuitenkin varma, että lukko oli heittohetkellä kiinni.

Järkyttävän iso kuha uiskentelee yhä mielessäni. Painon täytyi olla lähemmäksi 10 kiloa. Ja mitä tästä opimme? Älä käytä vanhoja perukkeita ja hanki kunnon haavi!

Seuraavana päivänä uisteltiin syksyisessä sumussa, eikä koko päivälle osunut yhtään otettavaa kalaa. Vaikka ei kai mikään saalis olisikaan tuntunut enää miltään edellisen illan kamppailun jälkeen...

 

Kirjoittaja: 
Essi Rikama
Kuuma vinkki: 
0