Entistä oivallisemmaksi onkimieheksi

Onkiminen

Jari Tuiskunen, Erä-lehden kalastusasiantuntija

Onkiminen on erinomainen ja edullinen vapakalastuksen laji. Teleskooppisen onkivavan saa kaupasta halvimmillaan noin viidellä eurolla ja siihen kiinnitettävän onkilaitteen kohoineen, siimoineen ja koukkuineen alle eurolla.

Satsaa keveyteen

 Miksi sitten kalastustarvikeliikkeissä myydään myös onkia, joiden hinnalla saa kymmenen tai jopa sata halpaa vapaa? Vastaus on yksinkertainen: kalliimmat ovat paljon parempia.

Shimano Exage S.T.C –matkaonkivapa

Selkein ero halvan ja hintavan välillä havaitaan painossa. Halpisonget valmistetaan lasikuidusta, kalliimmat puolestaan hiilikuidusta tai hiili- ja lasikuidun seoksesta. Lasikuitu on kestävä ja monessa mielessä hyvä vapamateriaali, mutta hiilikuitu on sitä huomattavasti kevyempää ja voimakkaampaa – ja siksi myös kalliimpaa.

Otetaanpa esimerkki: Keskiverto viisimetrinen lasikuituonki painaa noin 400 grammaa. Kun vapa vedetään täyteen pituuteensa ja punnitaan otekohdasta eli noin 40 senttimetrin päästä vavan tyvestä, saadaan lukemaksi 1,5 kiloa. Tällaista painoa onkija joutuu kannattelemaan.

Kun lukemia verrataan vastaavan mittaiseen hiilikuituvapaan, jonka kokonaispaino on 200 grammaa, tulos on huomattavasti kevyempi. Otekohdasta mitattu paino on noin 600 grammaa eli ero on huomattava. Muutaman kympin kalliimpi, mutta lähes kilon kevyempi vapa, alkaa äkkiä tienata itseään takaisin.

Jos aiot onkia paljon tai jos olet hankkimassa onkea lapselle, kannattaa ehdottomasti satsata keveyteen.

Vavan pituus

Minkä mittainen on hyvä onkivapa? Valinta riippuu tietenkin suuresti onkipaikasta. Esimerkiksi veneestä tai laiturilta ongittaessa pärjää usein jopa kolmemetrisellä tai lyhyemmälläkin ongella. Jos täytyy ulottua kauas kuten rantaonginnassa toisinaan, tarpeeseen voi tulla jopa lähemmäs kymmenmetrinen vapa.

Pituudessa ei kannata ahnehtia, vaikka samalla rahalla saisikin metrin tai pari enemmän lasikuitua. Lyhyt vapa on aina pitkää miellyttävämpi ja kevyempi (vrt. edellä) käyttää, joten jos kalapaikassasi pärjää kolmemetrisellä niin älä suotta käytä pidempää.

Jos joudut hankkimaan jonkinlaisen yleisvavan, niin neljä metriä lienee paras mitta. Viisainta on kuitenkin ostaa muutama eri pituinen onki eri tilanteisiin.

Jämäkkä parempi

Kuten kaikissa vavoissa, myös onkivavoissa on toiminnaltaan erilaisia versioita. Aihion jämäkkyys vaihtelee lötköstä jäykkään ja kärjen taipumisessa on suuria eroja. Vavan rakenteella on merkitystä kalojen tartuttamisessa ja ylösotossa. Kovin löysäkärkisellä on vaikeampi tartuttaa ja hankalampi nostaa kala kuiville. Toisaalta notkea kärki vähentää siiman katkeamisen riskiä erityisesti ohuilla siimoilla ongittaessa.

Onkimisessa vastaiskuominaisuuksilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin viehekalastuksessa, koska Suomessa tavallisimpien onkikalojen joukossa ei ole erityisen kovaleukaisia kalalajeja ja koska kalat usein nielaisevat syötin yrittämättäkään sylkäistä sitä heti pois. Koukku siis kulkeutuu kurkkuun saakka ja tarttuu kiinni, tehtiinpä erityistä vastaiskua tai ei.

Joka tapauksessa ”makaronikärkiset” onget ovat ikäviä käyttää. Sellaisia löytyy erityisesti halpavapojen joukosta. Jäntevät hiilikuituvavat ovat tässäkin suhteessa omaa luokkaansa.

Kätevä matkavapa

Onkivavat eroavat toisistaan myös kuljetuspituutensa puolesta. Tavallisimmin teleskooppiongen osat ovat keskimäärin metrin mittaisia. Esimerkiksi viisimetrinen vapa koostuu viidestä kappaleesta ja tällöin ongen kuljetuspituus on noin metri.

Onkivavoista on olemassa myös pienempään tilaan mahtuvia niin sanottuja matkaversioita, joista parhaimmat kutistuvat jopa taskukokoon.

On päivänselvää, että magnumvaapun mittaisen vavan kuljettaminen ja säilyttäminen on monin verroin helpompaa kuin yli metrisen. Kun moniosaisuus ei tuo vapoihin edes paljoa lisää painoa tai muulla tavalla heikennä niiden käyttöominaisuuksia, pieneen tilaan kutistuvia kannattaa suosia. Toki moniosaisuus lisää riskiä jonkin liitoksen kiinnijuuttumisesta, mutta varovasti toimien siltäkin ongelmalta välttyy.Parhailla matkavavoilla tulee lisäksi mukana kunnollinen säilytyskotelo, kun ”normaalimittaiset” pakataan joko muovi- tai kangaspussiin, eikä aina edes sellaisiin.

 

 

Striker Stiffer XXS -matkaonkivapa

 

Striker Stiffer XS

Herkistä välineitä

Pelkkä vapa ei kuitenkaan tee onkea, vaan siihen tarvitaan kohon, painon, koukun ja siiman yhteenliittymä. Näitä myydään kalastustarvikeliikkeiden lisäksi marketeissa, huoltoasemilla ja milloin missäkin, yleensä perinteisellä punavalkoisella kohomollukalla varustettuna.

Punavalkokoholla pärjää tavallisessa hupiongiskelussa ihan hyvin, varsinkin jos tarkistaa, että kohon alla on sopivasti painoa. Useimmiten valmispaketeissa painotusta on turhan niukasti, joten lisää siimaan lyijyhauli tai pari. Kun koho kelluu kokolailla suoraan pystyssä antenni ylös sojottaen, ollaan lähempänä oikeaoppista viritystä.

Perinteistä paljon parempia ovat kuitenkin ns. kilpakohot, jotka ovat malliltaan suippoja ja sukeltavat pinnan alle paljon pullukkakohoa herkemmin. Kun tällainen koho on painotettu oikeaoppisesti eli siten, että koho vain juuri ja juuri jaksaa kannatella koukun ja syötin vajoamatta pinnan alle, ei ahven juurikaan huomaa vastusta syöttiin tarttuessaan. Päinvastaisessa tapauksessa kala saattaisi hylätä syötin ennenaikaisesti.

Myös koukku on valmispaketeissa usein turhan järeä. Kyrmyniska-ahventen, lahnojen, säyneiden ja muiden isompien kalojen onginnassa koukku saa olla reilun kokoinen, mutta ahdassuiset kalat eivät sellaista tahdo saada nielaistua. Tosin jos kalastaja varta vasten haluaa, että särjet, salakat, sorvat, pasurit, kiisket, sinttiahvenet jne. pysyvät aisoissa, iso koukku isoine syötteineen on hyvinkin perusteltu valinta.

Muussa tapauksessa; pienennä koukkua. Sopiva koko esimerkiksi salakoiden ongintaan löytyy väliltä nro 14-20.

Siimaakin voi olla syytä ohentaa, sillä valmispakkauksissa olevan siiman paksuuden kanssa ei yleensä olla kainosteltu. Sopiva vahvuus riippuu tietenkin odotettavissa olevista kaloista, mutta silloin kun saaliina on sitä normaalia maksimissaan muutaman sadan gramman silppua, on 0,20-0,25-millinen monofiilisiima aivan riittävän tukevaa tavaraa. Sillä keplottelee ylös myös tuurikalana kohdalle osuvat lahnat ja isomusahvenet.

Syötti viimeistelee ansan

Syötin rooli on suuri, sillä koukku itsessään ei kaloja juuri houkuta. Mato on syöttinä tavallisin. Niitä löytää maasta kaivamalla tai sadekeleillä esimerkiksi asfaltilta. Matoja myydään myös purkkitavarana kalastustarvikeliikkeissä.

Mato valitaan tavoiteltavan kalan mukaan. Jos halutaan isoja kaloja kuten vaikkapa lahnoja, kasiainen tai mieluiten pala siitä, on paras houkutin. Jos taas särjet, salakat ja muut pienisuisemmat kiinnostavat, pitää myös madon kokoa pienentää.

Trigger-X mato

Huomaa, että vanha “sääntö” koukun kärjen piilottamisesta on silkkaa huuhaata. Ainoastaan silloin, kun ongitaan pienisuisia kaloja suhteellisen suurella koukulla ja koukun kokoon nähden pienellä syötillä, mato kannattaa pujottaa kärjen peitoksi. Muussa tapauksessa koukku saa tulla reilusti madon kyljestä ulos, jolloin syötti kestää paremmin ja on myös eloisampi.

Lierojen lisäksi syötiksi kelpaavat kärpäsen ja monien muidenkin hyönteisten toukat, pikkukalat, kalanpalat, taikina, maissi, makaroni jne. Muista, että kasvikunnan tuotteet houkuttavat enemmän särkikaloja, petokaloille kelpaavat paremmin eläinkunnasta saatavat herkut. Ja tuore syötti on aina vanhaa parempi.

Nykyaikana on saatavana myös tekosyöttejä: Matoja sekä kärpäsen ja surviaisen toukkia monissa eri väreissä ja kooissa. Tekosyötit ovat hyvä vaihtoehto, jos haluaa välttyä elävään matoon koskemiselta. Tekosyötit ovat myös käteviä varasyöttejä, jotka ovat aina valmiina repun taskussa.

Hyvä konsti onkisaaliin parantamiseksi on myös mäskitys. Onkipaikalle heitetään vaikkapa jo edellisenä iltana muutama kourallinen kaurahiutaleita, maissinjyviä tai vaikkapa kalastustarvikeliikkeestä hankittua houkutinainetta. Varsinkin särkikalat ovat helppoja houkuteltavia onkipaikalle.

 

Kireitä Siimoja!