Kauden avaus hauenkalastuksen merkeissä

Osku ja Jani haukivesillä

Ensimmäiset yhteiset kalareissumme teimme syksyllä 2017. Kohdekalana noilla reissuilla oli hauki. Mieltymyksemme tämän limaisen torpedon puijaamiseen lienee sen verran suurta, että oli sanomattakin selvää vuoden ensimmäisen retken suuntautuvan haukien perään.

Töiden asettaessa tiukat aikatauluraamit harrastuksilleni, ensimmäisen kalareissun oli tapahduttava käytännössä kolmen tunnin aikaikkunassa eräänä huhtikuun lopun arkipäivän aamuna. Tämä tarkoitti sitä, että kalareissun paikkoja oli suunniteltava etukäteen normaalia tarkemmin. Ylimääräisiin siirtymiin ei juuri ollut aikaa.

Katsoimme kartalta muutamia eri lahtialueita, joita lähtisimme käymään läpi. Edellisinä päivinä oli satanut runsaasti vettä, joten tuulen suunnan lisäksi piti ottaa huomioon maalta valuneiden sadevesien samentava vaikutus. Koitimme parhaamme mukaan valita tulevat paikat sen mukaan, että tuulen suunnasta riippumatta pääsisimme kalastamaan kirkkaassa vedessä.

Ensimmäinen lahti oli tuulen puolella ja kiinni mantereessa, joten pahimmat pelkomme kävivät toteen: vesi oli kirkkaudeltaan lähinnä maitokahvia muistuttavaa. Kun myös seuraavan suunnitellun lahden vesi oli sekaisin kuin marokkolainen basaari, suuntasimme toiveemme tyynen puolelle jääneisiin lahtiin.

Kolmesta kalastukselle varatusta tunnista oli siirtymiin ja paikan etsimiseen kulunut jo lähes yksi kolmasosa, mutta onneksemme kolmas lahti oli vedeltään kohtalaisen kirkasta, joskin hieman saven harmauttamaa.

Alueena lahti oli otollinen hauen kutuun ajoittuvaan kalastukseen: lahdella oli mukavia poteroita rannoilla lemmenleikkejä varten ja lämmittelyä varten lahden keskellä oli mukavasti tilaa pötkötellä auringon hyväilyssä. Tynkäkaislaa ja edellisvuotista ahvenvitaa riitti, joten paikka oli kuin suoraan käsikirjasta.

 

KAISLASTA VAI KESKELTÄ?

Olipa kalastettava laji sitten mitä sorttia tahansa, minun ja Janin kalastus lähtee aina kunnioituksesta. Tämä tarkoitti sitä, että kun totesimme kudun olevan edelleen käynnissä rantakaislikossa, päätimme keskittyä kutuun valmistautuviin yksilöihin, joita oletimme löytyvän tynkäkaislan välittömästä läheisyydestä tai lahden keskustan puolelta.

Kun kevät etenee pidemmälle ja kutupuuhat unohtuvat, kätkee tynkäkaisla sisälleen lämmöstä ja hapesta nautiskelevia kuteneita yksilöitä. Tällöin kaislan sekaan tarjoiltu spinneri tai sopivasti rigattu shadi tarjoaa mielettömiä tapahtumia!

Storm R.I.P. Curly Tail maistui hauille

Tarjoilimme alkuun molemmat luomuvärisiä shadeja; toinen kaislan reunaan ja toinen lahden keskustan ahvenvidan sekaan. Keskustan puolella oli hiljaisempaa, mutta kaislan reunassa oli muutamia lupaavan oloisia pyörteitä nähtävissä.

Pian kävi selväksi, että kutevien haukien lisäksi paikalle oli saapunut myös kolonna lahnoja ja kaislikon pyörteet olivat peräisin näitä läpysköjä jahtaavista mukavan kokoisista hauista. Tässä vaiheessa lahden sisäosa sai jäädä ja molemmat keskityimme nakkelemaan shadeja kohti kaislan reunassa tapahtuvaa ajojahtia kohti.

Heti ensimmäinen heitto herätti kiinnostuksen kohderyhmässämme – makoisa pyörre ja sitä seurannut piirto pintaan toimi varoituksena tulevasta tärpistä. Sekuntia myöhemmin tärähti päivän ensimmäinen puraisu. Kaunis +80 cm kala avasi yhteisen kalakautemme!

Hauki kiinni Storm R.I.P. Roachissa

Päivän saldo oli ”kohtalainen”. Kalaa oli liikkeellä jonkin verran, mutta karkuutusten määrästä päätellen oli kalojen syönti varovaista tai sitten kalamiehet talven jäljiltä vastaiskuineen vielä aavistuksen ruosteisia.

Tehokkaimpina vieheinä parin tunnin aikana toimivat Rapalan Peto sekä Stormin R.I.P. Roach ja R.I.P. Curly Tail. Eli isot ja erottuvat vieheet ärsyttivät. Värien osalta pysyttiin ”luomuissa”, sillä ärsykevärit eivät tarjonneet juurikaan tapahtumia.

Maistuu!

Kirjoittaja: 
Jani ja Osku
Kuuma vinkki: 
0