Hauenvonkale olikin tuplatärppi - Essin blogi

Kun illat lämpenivät vihdoin Keski-Suomessakin, kosken luona alkoi näkyä muutakin liikehdintää kuin vedessä polskuttelevia vesilinnnunpoikasia. Lokit ja tiirat lentelivät veden yllä tehden syöksyjä hyönteisten ja pikkukalojen toivossa. Ehkä virrassa olisi myös suurempia kaloja? Näin ajattelin, kun soudin koskelle kalaan kesäkuun lopulla. Yrittämisestä huolimatta Ahti ei antanut almujaan, eikä koskella näkynyt yhtään molskaustakaan. 

Aika nopeasti huomasin, että elämää oli enemmän virran alapuolella, järven reunamilla. Vedenpinnan yllä roikkuvien puiden oksien alla riitti nälkäisiä kaloja. Särkikalojen perässä paikalle olisi saattanut tulla myös petokaloja.
 
Nostin ankkurin ja annoin veneen lipua hiljalleen virtaa alaspäin: samalla lipumisella ehtisin heitellä koko rantaviivaa yhdellä uistimella. Koska ranta on matala, valitsin luottouistimeni, kelluvan neonkeltaisen Rapala Jointedin (11 cm). Sillä olen saanut aiemmin sekä kuhia että haukia, ja tietenkin ahvenia. Vaapun uintiliike on voimakas, joten sitä suositellaan käytettäväksi, kun kala ei ole hyvällä syönnillä. Jostakin syystä juuri tämä väri on toiminut mainiosti sameissa vesissä, vaikka hyviä kokemuksia on tullut myös valkomahaisista muikusta ja savumuikusta.
Eikä muuten mennyt kauaa, kun vaappuun tärppäsi hyvänkokoinen hauki! Oma ennätykseni (5,5 kg ja 87 cm) nöyrtyi noin vartin väsytyksen jälkeen. Kala oli painava kuin tukki ja yksi selitys sille löytyikin peratessa. Hauki oli juuri syönyt kuhan, jolla silläkin mukavasti mittaa 44 cm. Perkaus, fileeraus ja suolaus – osa hauesta laitettiin pakkaseen ja osa jätettiin lounaaksi seuraavalle päivälle. Eikä muuten maistunut puulta!
Vinkki:  Seuraavassa julkaisussa haukiresepti avotulella tehtäväksi!

Kirjoittaja: 
Essi Rikama
Kuuma vinkki: 
1