Hauenkalastajan syyssesonki alkaa nyt!

Pitkä ja poikkeuksellisen lämmin kesä muutti monen suunnitelmia kalastuksen osalta. Virtavesissäkin veden lämpötila ylitti hellerajan ja vedet olivat monin paikoin todella alhaalla. Yksi asia on kuitenkin varma: vedet viilenevät ja sen myötä kalastuskausi kuumenee.

Hauelle kelpaa esimerkiksi kookkaat jigit

Oman ennätyshaukeni pyyntireissu on ikimuistoinen. Olin Puumalassa mökkeilemässä pienen lammen rannalla syyslomaa viettämässä. En ollut tarkistanut vapa- ja kelapussien sisältöä kiireessä kotoa lähtiessä. Ensimmäinen mökkiaamu valkeni ja paloin halusta päästä kalaan. Hain auton takaluukusta kalavehkeet, kannoin vermeet veneeseen ja soutelin lammen toiselle puolelle.

Siihen loppui sen retken hyvät hetket. Vapapussista paljastui ykkösluokan haspelitikku, aivan kuten pitikin. Kelapussukasta paljastunut jämerä hyrräkela aiheutti epäuskoisen tuskallisen olotilan. Kiroilin ja nöyränä suuntasin takaisin mökille.

Kirjoitin möhläilystäni Facebookin puolelle erääseen kalastus-ryhmään saadakseni edes hitusen myötätuntoa. Yllätyksekseni eräs paikkakuntalainen mies tarjoutui lähtemään kanssani kalaan Saimaan puolelle ja lainaamaan minulle välineitä! Pääsisin sittenkin ahventa jigaamaan!

Sovimme retken viimeiselle mökkipäivälle. Aamulla olin intoa puhkuen rannassa odottamassa uutta kalakaveriani. Nopeat morottelut sukunimikaimalleni ja siirtyminen veneelle. Parin minuutin päästä ilmoille pääsi jälleen voimakkaita kirosanoja.

Veneestä oli varastettu bensatankki. Kirosimme mopopoikia ja epäuskoni kalareissusta alkoi tuntua suuremmalta kuin edessä siintävä pitkä kotimatka Turkuun. Sain kaverilta kuitenkin jigisetin käteeni.

”Kyllähän sun pitää kalaan päästä. Käyt palauttamassa setin ennen lähtöä vaikka tuohon kylän kauppaan, vaimoni on siellä töissä ja ottaa sen vastaan.”

Epäuskoa, jälleen kerran. Pääsin sittenkin kalaan. Ja voiko näin ystävällisiä ihmisiä olla vielä olemassa?

Ei väliä onko välineet lainatut vai omat, kunhan kalaan pääsee!

ENNÄTYS LAINAVÄLINEILLÄ

Lainavirveli käsissäni viskasin jigin kohti oletettua lammen syvintä kohtaa. Ensimmäisellä heitolla tärppi ja kala kiinni! Pieneen kalajigiin nappasi heti ahven kiinni. Reissu tuntui heti rutkasti paremmalta. Käsissä oli taas tuttu tuoksu. Taisin hiukan pyyhkäistä limaisia käsiäni hymyileviin poskiinikin kenenkään sitä näkemättä.

Hetken tyhjää heiteltyäni totesin paikanvaihdon ajankohtaiseksi. Rannan heinikko loppui kallioisempaan kohtaan ja soutelin veneen siihen. Ankkuria ei ollut, mutta olin onneksi suojan puolella lampea, eikä tuuli päässyt tarraamaan veneeseen.

Ensimmäisten heittojen myötä totesin, että syvin kohta taisikin olla vasta tässä. Jigin vajotessa kohti pohjaa ehdin miettiä painavamman pään vaihtamista kun kevyt vapa tärähti. Nopea vastaisku ja samalla sekunnilla kala vei useamman metrin siimaa kohti syvyyksiä. Ruuvasin jarrua kireämmälle ja tunnistin potkut haueksi. Tai oletin sen olevan hauki, vaikka mökissä olikin kuva yli puolitoistakiloisesta ahvenköriläästä muistuttamassa isojen raitapaitojen läsnäolosta.

Kala vei siimaa pitkiä vetoja kymmenisen minuuttia juuri sinne minne halusi. Kevyt jigisetti ei tarjonnut ihan hirveästi vastusta Puumalan lammen kasvatille. Arviolta 20 minuutin jumpan jälkeen sain ensimmäisen kerran kalan näkyviin veneen vierelle. Kylmät väreet. Suurin hauki mitä olin ikinä nähnyt omassa siimassani kiinni. Tai tässä tapauksessa siimakaan ei ollut oma, mutta omissa käsissäni.

Ei haavia. Tuulikin oli kuljettanut veneen keskelle lampea. Yksin veneessä, kädet täristen. Mitä hittoa nyt teen, kävi mielessä. Koitin rauhoitella itseäni, että nyt ei ole mikään kiire. Rauhassa kala veneeseen ja mitalle.

1,1 metrinen mörkö oli napannut jigin nätisti suupieleensä kiinni. Tärisevin käsin irrotin jigin kalan suupielestä ja otin muutaman kuvan. Kala pääsi jatkamaan pienen lammen kuningattaren elämäänsä ja minä pääsin sillä hetkellä maailman onnellisimpana miehenä kotimatkalle.

Oskun ennätyshauki 1,1 m

UUTUUS SUO ELÄMYKSEN

Olimme viime viikolla Janin kanssa ensimmäisellä syyshaukireissulla. Saimme parin tunnin aikana kolme 2-3 kiloista kalaa veneeseen ja toisen mokoman tärpeiksi jääneitä tapahtumia.

Haavi kannattaa ottaa mukaan haukireissuille

Keli oli kovan tuulen vuoksi aika haastava, emmekä päässet kaikkia suunniteltuja paikkoja heittämään. Havaintojemme perusteella kala kuitenkin majaili tuulen puolella, joten yritimme sopeutua vallitseviin tuuliolosuhteisiin ja löytää tuulen puolelta potentiaalisia heittopaikkoja.

Retken viimeisellä spotilla, erään tuulen puolen lahden suulla oli aika tehdä viimeinen viehevalinta. Päätin kokeilla jo aiemmin yhden kalan antanutta uutta Storm T-bonea. Todella herkkäuintinen kumi liikkui vedessä upeasti. Tykkään itse uittaa todella epäsäännöllisellä kelausrytmillä ja siihen T-bone sopii omasta mielestäni täydellisesti.

Uutuusjigi Storm T-Bone

Ja se tärppi. Kun joskus miettii, että olikohan tuo tärppi nyt vähän isompi kala, niin valitettavasti tuskin se oli. Nimittäin ison kalan tärpin tunnistaa kyllä heti. Ai mistä?

Siitä, että tärppi saattaa tuntua siltä, että viehe jäi kiinni ohiajavaan autoon. Tai siltä, että maapallo otti vieheen suuhunsa. Joka tapauksessa, useimmiten sen tietää 100% varmuudella, että nyt on iso.

Ja se oli iso. Vaikka emme olisi saaneet päivän aikana yhtään kalaa, pelkästään tuon tärpin kokeminen olisi ollut sen arvoista. Ja oikeastaan aika monen muunkin kalattoman päivän tuo yksi tärppi olisi pelastanut. Nimittäin juuri tuollaisten elämysten takia tätä kalastusta minä harrastan.

Hauenkalastuksen syyssesonki on alkanut

Tuotteet: 
Tuoteryhmät: 
Kalastustyylit: 
Ajankohdat: 
Kalalajit: 
Kirjoittaja: 
Jani ja Osku
Kuuma vinkki: 
0